2005 Opintomatka Saksan ja Tanskan fanikulttuuriin

Matkakertomus: Saksan ja Tanskan jääkiekkofanikulttuurin opintomatka

21.01 - 24.01.2005

Matkalaisemme astuivat perjantaiaamuna 21.1. Lahdessa bussiin klo 05:00 ja suuntasivat tiensä kohti lentokenttää. Lentomme kohteena oli Saksa ja Hampurin kaupunki, tosin Berliinin välilaskun kautta, mikä tulikin meille täytenä yllätyksenä.

Koneemme ollessa lisäksi myöhässä lumisateen takia jouduimme siirtämään lähtöämme Hampurista Tanskaan vasta klo 14:45 junaan. Junamatka sujui leppoisasti omassa ”karjavaunussa” virvokkeita nauttien ja keskustellen myös muutamien saksalaisten gentlemannien kanssa. Kellon ollessa jo yli viisi iltapäivällä saavutimme railakkaissa tunnelmissa matkamme määränpään Vojensin. Syöksyimme tutulle automaatille hakemaan ”kurnuja” ja sen jälkeen illan jo pimentämillä Vojensin kaduilla kohti Rodekro-krouvia/baaria.

Baarissa kohtasimme meitä jo odotelleet tanskalaiset ystävämme ja kuten arvata saattaa meno oli kohdillaan ja fiilis mitä parhain.

Perjantai-illan jääkiekkohuumaa

Lähdimme baarista viereiseen jäähalliin ystäviemme seurassa ja vapaaliput kourassa. Tunnelma oli odottava ja kaikki ennakkoon kuultu pyöri mielessä ja kaikki se mitä ottelusta vielä seuraisi. Seurasimme ”Smellya”, joka ohjasi meidät paikalliseen fanikatsomoon, vaikka koko halli vaikuttikin fanikatsomolta. Kävimme hakemassa oluet kouraan ja takaisin katsomoon, jossa alkoi raikua jo laulu; Vojens på isen, Vojens på isen, Vojens på iiiseeen!

Kaikkea ei tähän pysty tiivistämään, mutta tunnelma ottelussa oli aivan käsittämätön. Ilmaisin asian myöskin useaan otteeseen Jonille, joka oli täysin samaa mieltä. Ottelu päättyi kaiken lisäksi 12-2 kotijoukkueen voittoon ja joukkueen ”encoreen” takaisin jäälle kiittämään yleisöä.

Tunnustettakoon että itsekkin yritin melkein tilanteessa jäälle hypätä, mutta tämä oli lähes ainoa asia mihin järjestyksenvalvojat puuttuivat. Tuo lopun yleisön kiittäminen oli sarjassaan jotain todella ainutlaatuista minulle, vaikkakin kotipeleissä se onkin yleistä niin Tanskassa kuin Saksassakin.

Saimme toki vielä tavata Jonin kanssa Vojensin suomalaispelaajan Janne Vuorelan, jonka kanssa keskustelin myös viimeksi fanmeetingin yhteydessä. Iltamme jatkui Rodekrossa, jossa luonnollisesti juhlimme voittoa ystäviemme seurassa ja nautimme mm. paikallisia scnapseja eli tuttavallisesti ”kalamiehenkavereita”.

Lauantain siirtyminen takaisin Saksaan

Lauantaina heräilimme kymmenen jälkeen ja jutustelimme henkeviä niin Kutterin kuin muidenkin isäntiemme kanssa. Lähdimme lounaalle paikalliseen McDonald's ravinteliin ja Joni repäisikin täyden potin eli kuusi hampurilaista. Hieno suoritus näin ensi alkuun…

Vierailimme myös vielä ”Smellyn” ja Biancan kotona, jossa kohtasimme mm. erikoisia kotieläimiä kuten grayhound-koiran ja jonkun määkivän siiamilaiskissan. Jätimme vierailumme jälkeen pikkuhiljaa jo hyvästejä ja ”Yogi” heittikin meidät asemalle, josta jatkoimme pienen odottelun jälkeen kohti Saksaa.

Olimme perillä hotellilla Hampurissa noin klo 19:00 niin kuin olimme luvanneet. Asemalla ennen hotelliin tuloa olimme lisäksi jo törmänneet Carsteniin, joka lupasikin lähteä kanssamme kierrokselle myöhemmin illalla. Onneksi olimme ottaneet parin tunnin unet junassa sillä illasta tulisi vielä pitkä…

Sunnuntai ja vierasottelu

Sunnuntaina olikin vuorossa vieraspelimatka Iserlohniin Freezers-fanien seurassa. Lähtö tapahtui klo 12:00 eräältä Hampurin rautatieasemista, tai paremminkin vastapäätä asemaa olevan Shellin pihalta. Päätimme hetken arpomisen jälkeen ottaa taksin asemalle, sillä emme olleet aivan terävillämme aamutuimaan. Matkaan asemalta lähti noin 25 hengen porukka bussilla, jossa myytiin mm. olutta ja napanderia euron laaki.

Musiikki pauhasi stereoista kovalla volyymilla ja tunnelma oli odottava. Olimme hieman alussa järkyttyneitä siitä mihin reissuun olimme oikeastaan lähdössä varsinkin kun ystävämme Carsten tuli vasta viime hetkillä. Väsyneinä kuuntelimme stereoista pauhaavia saksalaisia schlagereita ja totesimme että pitäähän sitä taas korkata kun reissuun lähdetään.

Täytyy sanoa että mukavan letkeä tunnelma bussissa olikin ja edessämme oli vielä pitkä matka. Takana oli oma perinteinen ”sikaosasto” ja keskivälillä ne, jotka ottivat hieman iisimmin. Tällä kertaa ”iskuryhmämme” oli sijoittunut aivat bussin keulaan, josta pääsimmekin seuraamaa hyvin mm. kuskimme touhuja, joka oli jo aika tapaus sinällään.

Musiikki raikasi ja Eispiraten fan clubin pomo keräsi osallistujilta rahat ja ilmoitti samalla että bussissa saa tupakoida ja olutta ym. on myytävänä bussin keulassa. Tätä en itse osannut kääntää mutta onneksi tulkimme selvitti asian meille selkeästi suomeksi artikuloiden.

Menomatkalla pysähdyimme vain kerran ja perillä hallilla olimme kaksi tuntia ennen ottelua. Hallilla olikin jo tupa lähes täynnä ja mm. pääkatsomo oli yli tuntia ennen peliä täysi! Itse käytimme ajan keskustellessa muiden kannatajien kanssa baarin puolella.

Ottelussa todella kannustettiin ja tunnelma oli jälleen sanoinkuvaamaton. Tuntui kuin kaikki paikallaolijat olisivat osallistuneet kannustamiseen ja koko halli tuntui elävän tapahtumien myötä. Tuomarin ratkaisuja kritisoitiin välillä kovalla huudolla ja vihellyskonsertein. Maalintekijää kuulutettaessa kuuluttaja huusi etunimen ja yleisö sukunimen ja homma todella toimi ihailtavasti. Samalla tavalla taukomusiikkia soitettaessa kuuluttaja katkaisi tietyssä kohdassa soiton ja yleisö vastasi toistaen.

Oli muuten hienoa myös nähdä miten monella hallissa oli päällä joukkueen pelipaita. Näitä ihmisiä oli varmasti valehtelematta reilusti yli puolet katsojista. Tässäkin pelissä laulut raikuivat ja kaulaliinat heiluivat hienosti katsojien päiden yläpuolella. Saksassakin oluen juominen katsomossa oli sallittua ja näin vältyttiin massiivisilta jonoilta. Vaikka kyseessä oli sunnuntai-illan peli, niin paljon ihmiset näyttivät olutta juovan. Bussissamme oli muutamia jotka ottivat iisimmin, mutta myös niitä vastakohtia oli muitakin kuin me turistit. Itse peli meni rankkareille ja seitsemänsien laukojien jälkeen tilanne ratkesi Hampurin voitoksi, eli joukkueen jonka vieraskatsomossa olimme mukana huutamassa.

Paluumatka sujui leppoisasti sakujen kanssa jutustellessa ja olutta naukkaillessa. Vastaan iskenyt pienoinen lumisade hillitsi vauhtiamme ja välillä etenimme vain noin 50/kmh tuntivauhtia. Parin pysähdyksen ja kuskin vaihdon jälkeen olimme perillä Hampurissa ehkä kolmelta aamuyöllä, joten reissusta tuli noin 15 tunnin mittainen, mutta todella sen arvoinen. Lähtisin vastaiselle matkalle koska tahansa uudestaan, sillä sen verran letkeää meno matkalla oli.

Tietyillä matkoilla on jopa useampi sata lähtijää, mutta sunnuntaisin on vähemmän lähtijöitä. Tämäkin Iserlohnin reissu oli kolmanneksi lyhin kilometrimatkaltaan muille pelipaikkakunnille mentäessä. Kyseessä on vähän niin kuin paikallinen Kärpät, eli lyhyitä vieraspelimatkoja ei ole olemassakaan.

Maanantai ja paluu Suomeen

Päivä kului lähtötoimenpiteissä ja kaupungilla shoppaillessa ym. maleksiessa ympäriinsä. Hieman alkoi olla jo heikko olo ja paluu useita muistoja rikkaampana saattoi alkaa. Oli todella hienoa kokea tunnelmat molemmissa maissa ja päästä Jonin sanoin ”kansan pariin”. Hienoa kun huomaa, että on tuttavia euroopan jääkiekkofaneissa ja heistä on todellista apua ja iloa uutta oppiessa fanikulttuurin saralla.

Tanskalaiset ovat antaneet paljon ja ovat mitä parhainta seuraa, kiitos siitä heille. Ehkä joskus Suomessa on samanlaista, mutta epäilen silti… Onneksi meille jäi käteen paljon muistoja ja 45 minuuttia videomateriaalia sekä kuvia.

 

Mara und Joni