2004 Raportti: SaiPa-Pelicans

07.10.2004 - Raportti SaiPa-Pelicans -vieraspelimatkalta

17.09.2004 SaiPa-Pelicans 5-2

Kauden avauspeliin Lappeenrantaan lähdettiin Lahesta bussin ja parin henkilöauton voimin, joten lahtelaisia oli Kisapuistossa paikalla noin 60. Muutjoukkueet olivat aloittaneet kautensa jo edellisenä päivänä ja SaiPa oli ottanut JYPiltä turpaan 2-0. Oman säväyksensä illan otteluun antoi vasta remontoitu Kisapuiston jäähalli, jonka ansiosta Lappeenrantaankin oli vihdoin saatu liigatason puitteet. Pelikaaneilta puuttui illan ottelusta Jesse "Panzer" Welling, muuten otteluun lähdettiin täydellä miehistöllä. Ennakkokaavailuista poiketen kentän hienoimmaksi tapahtumaksi muodostui Liipolan Hasekin 45-minuuttinen maalinsuulla.

Torinkulmalle kokoonnuttiin hyvissä ajoin ja bussi starttasi Marolankadulta puoli neljän aikoihin. Menomatka sujui odottavissa tunnelmissa ja kerran pysähdyttiin Utissa huoltoasemalla. Nestetankkauksen lisäksi tehtiin tulosveikkauksetkin porukan kesken, valitettavasti tietyistä syistä useimpien arvailut olivat sittenkin jo tässä vaiheessa tuhoon tuomitut. Hallin pihaan saavuttiin reilusti ajoissa ja bussille saatiin paikka sopivan läheltä sisäänkäyntiä; parkkipaikkojen yleisöystävällisyydestä ehdottomasti plussaa Kisapuistolle. Lippujen hakua jouduttiin jonkin aikaa odottelemaan ja se pakollinen Etelä-Karjalan takametsistä kärrätty Ladakin nähtiin.

Remontoitu Kisapuisto vaikutti varsin viihtyisältä pikkuhallilta, yleisötiloja oli parannettu huomattavasti. Meiän paikat olivat päädyssä SaiPan maalin takana D2-katsomossa. Hyvät paikat olivatkin, vaikka yläpuolella istuneet paikalliset juntit valittivatkin jostain näkyvyyden peittämisestä. Jatkossa ainakin tiedämme, että Kisapuistossa pitää käyttäytyä kuin kirkossa. Avauserässä Caanien sulat pöllysivät keltapaitojen pyörityksessä, tuloksena puhtaat neljä-omena-lukemat. Nupe Nurminen vaihdettiin maaliin kolmannen maalin jälkeen ja heti ensimmäinen kuti lirahti längeistä sisään. Vaikka päät ehtivät jo katsomossakin painua, niin kovin ääni lähti silti lahtelaiskatsomosta. Erätauolla otettiin tuntumaa hallin juomatarjontaan sen verran mitä tukkoisilla käytävillä mahtui.

Loppupelistä ei juuri jälkipolville kerrottavaa jäänyt, SaiPa keskittyi turvaamaan johtoaan ja Pelicans tsemppasi parhaansa mukaan. Kavennusmaalien tekijöinä kunnostautuivat siitä huonommasta tamperelaisjoukkueesta lainassa oleva Petri Koskinen ja Ville Hirvonen. Lahen poika Henri Heino sai ensimmäisen syöttöpisteensä Koskisen maaliin ja Nurminen pelasi ottelun loppupuoliskon loistavasti maalillaan. Hyökkäyksessä lähinnä vanha kaarti oli täysin yössä,mutta nuoriso-osasto pelasi hyvällä asenteella.

Tunnelma ottelussa lappeenrantalaisten puolesta oli surkea, ilmeisesti suurimmalla osalla aika kului uudistettua hallia hämmästellessä. Medän porukka piti ääntä hamaan loppuun asti ja saivatpahan paikalliset näytteen siitä miten kiekkokatsomossa lauletaan ja huudetaan muutakin kuin pelkkää nuijaa. Tosin tuomarin solvaamiseen keskityimme mekin välillä aivan liikaa, sillä "hän" ei ottelua kuitenkaan ratkaissut. Kehujakin saatiin nettipalstoilla kannustuksesta, joten tähän puoleen voidaan olla tyytyväisiä. Toisessa päädyssä kotijoukkueen kannattajaryhmä rummutteli jonkun verran ja heilutti hienoja kelta-mustia lippuja, mutta kunnon meteliä sieltä ei kantautunut. Pelin päätyttyä pelaajat marssivat koppiin happamina sen kummempia tervehtimättä. Ehkä jonain päivänä Suomessakin pelaajat nielevät ylpeytensä ja tulevat joukolla kiittämään kannattajia silloin kun he ainakin ovat tehneet parhaansa pelaajien hyväksi.

Pelin jälkeen parkkipaikalla joukkomme vei voiton Lahteen, kun paikalliset huligaanit rupesivat hyppelehtimään silmille. Vastustajat niistettiin, vaikka nämä turvautuivatkin kättä pidempään ja yksi soturimme sai hieman kuhmuja pääkoppaan. Lopulta tilanne saatiin selvitettyä kun paikalliset tajusivat poistua hyvän sään aikana ja pääsimme karistamaan Lappeenrannan tomut kamppeista. Paluumatka sujui näitä kahta kamppailua kerratessa ja tauolla juomat vaihtuivat ruokiin erään nimeltämainitsemattoman turkulaisen roskaruokaketjun avulla. Perillä mastojen katveessa oltiin lähellä puolta yötä ja vähitellen porukka hajautui ympäri Lahen seutua.

Kaikesta huolimatta hieno reissu ja siitä kiitokset kaikille paikalla olleille. Kiitokset myös kuljettajalle ripeästä toiminnasta. Ensimmäisestä ottelusta jäi käteen kova taistelu, joka onkin Pelicansin vahvuus tällä kaudella. Tämä kamppailu hävittiin, mutta sota on vielä kesken.

-RV