2004 Raportti: Lukko-Pelicans

14.12.2004 - Raportti Lukko-Pelicans -vieraspelimatkalta

 

04.12.2004 Lukko-Pelicans 4-3ja

Joulukuun neljäntenä oli vuorossa syksyn neljäs vieraspelimatka, joka suuntautui tällä kertaa Rauman aina niin sympaattiseen kaupunkiin Lukon vieraaksi. Joukkiomme oli syystä tai toisesta kutistunut vain 28 kannattajaan, mutta reissu saatiin sentään tehtyä. Kauden alkupuoliskolla kaukalossa oli tullut lunta Caanien tupaan enemmän kuin laki sallii, mutta yhtä ottelua lukuunottamatta joukkue oli säilyttänyt kasvonsa kovalla taistelulla. Lauantai-illan koitoksesta Pelicansin rosterista puuttui Suomalaista, Heiskasta sekä Jämseniä, ja mr Averykin oli jo ajat sitten siirtynyt pelailemaan Bunch of Wankersiin. Edellisellä kaudella vastaava ottelu hävittiin puhtaasti seitsemän-omena, eikä Lukko NHL-apuineen tälläkään kertaa tullut pisteitä helpolla luovuttamaan.

Länsirannikkoa kohti lähettiin matkaan vaivaiset viisi tuntia ennen matsin alkua ja sää Lahessa mukaili uhkaavasti edellä kuvailtua alkukautta. Menomatkan aikana bussissa tehdyt tulosveikkaukset vaihtelivat niukasta voitosta aina - ilmeisesti vitsinä heitettyyn - murskatappioon. Taukojakin ehdittiin pitämään muutamia siellä sun täällä, mutta paremman puutteessa jouduimme tukemaan nimeltämainitsematonta turkulaista roskaruokaketjua sekä meno- että tulomatkalla. Perille Äijänsuo Areenan pihaan saavuttiin parin ylimääräisenkin mutkan kautta puoli neljän jälkeen.

Ensimmäiset takaiskut koettiin heti sisään halliin päästyämme, jossa Urpo & Los idiotas co. säätämiä antifanikulttuuripykäliä kuuliaisesti noudattaneet järjestyshenkilöt takavarikoivat ensin heilutuslippumme ja myöhemmin pelin aikana myös paineilmatorven. Tuollaisia pieniltä tuntuvia juttuja onkin syytä hoitaa asian vaatimalla tarkkuudella, sillä ilman kontrollia tilanne halleissa saattaisi pahimmassa tapauksessa riistäytyä käsistä aina pienimuotoiseksi tunnelmaksi asti, joka puolestaan voisi pilata muun muassa eläkeläisten katseluelämyksen tyystin.

Paikkamme sijaitsivat istumakatsomossa Lukon maalin takana, josta näkyvyys kentälle oli melko hyvä. Hallin käytävät ovat auttamattoman ahtaat vaikka paikalla olisi vain kolmisen tuhatta katsojaa, eikä yleisilmekään näytä hääppöiseltä. Asiaan on kuitenkin tulevaisuudessa luvassa parannusta perusteellisen halliremontin muodossa. Oli joka tapauksessa muistoja herättävää päästä vielä 2000-luvulla liigahallissa kävelemään littaantuneiden purukumien valkoiseksi värjäämällä asvaltilla. Lukon alkushow värikkäine valoineen oli melko näyttävä, mutta sisääntulossa soinut radiohitti ei juurikaan nostanut ainakaan allekirjoittaneen fiiliksiä, pikemminkin päinvastoin.

Ottelun ensimmäisen erän alkupuoliskolla Ju Saarinen oli pariinkin kertaan läpiajossa, mutta maali jäi vielä tilanteessa tekemättä. Lopulta Lukko vei avauserän lukemin 3-1 kestoinhokki-Torkin(2) ja suupaltti-Porkan osumilla. Caanitkin pääsivät siis maalin makuun Ekku Kakon tarkalla viivakudilla Sami Salosen aloitusvoiton jälkeen. Tilanne ei totisesti hyvältä näyttänyt Lukon hallittua ensimmäistä erää ja 0-0-nyhjätyn 2. erän jälkeen. Kolmanteen Pelicans keräsi hienosti taisteluilmeen päälle ja ottelu saatiin tasoihin Salosen lämärimaalilla ylivoimalla sekä tehottomuuden suosta nousseen Toke Saarisen onnenkantamoisella. Syöttäjinä kunnostautuivat Super-Daniel sekä Lahen pojat Kakko ja ansaitusti Saarisen Jussi. 3. erän loppu oli kovaa Lukon painostusta ja joukkue pääsi viimeiset puolitoista minuuttia Kakon istuessa boksissa pyörittämään ylivoimaa onnistumatta kuitenkaan maalinteossa. Jatkoajalla saman ylivoiman jatkuessa Pahi Saarela ratkaisi pelin tarkalla rannelaukauksella ylämummoon ohi hienosti pelanneen Karri Rämön, joka ei voinut raumalaisten maaleille mitään.

Pelicansin vierasotteluksi tunnelma oli normaalia parempi, vaikka kotijoukkue ei odotettuja murskalukemia taululle saanutkaan. Yleisöä oli ottelussa paikalla yllättävän paljon (3300), jota tosin oli kuuleman mukaan houkuteltu paikalle halvalla kaljalla. Valitettavasti meiän porukasta ei saatu irti niin paljoa ääntä kuin parilla aikaisemmalla reissulla, kun rumpukin jäi mukaan ottamatta. Vastakkaisen päädyn Lukko-fanit paukuttivat rumpujaan varsin kuuluvasti, joskin huutoa saisi niiden välistä kuulua enemmänkin. Muu yleisö tuntuu Raumalla lähtevän kiitettävän aktiivisesti mukaan taputuksiin, ei kuitenkaan yhtä hyvin kuin Lahdessa. Pienessä hallissa tunnelma on varmasti tiivis kiinnostavampia joukkueita vastaan. Yleensäkin paikalliset ovat rentoa porukkaa ja turha tiukkapipoisuus loistaa Äijänsuolla poissaolollaan, joka näkyy ehkä parhaiten järkkäreiden toiminnassa. Yllättäen ja aivan aiheesta he olivatkin saaneet vieraita Lahdesta myös kollegojen muodossa, jotka olivat paikalla jonkinlaiseksi opintomatkaksi naamioidulla ryyppyreissulla. Tasonosoituksellaan he näyttivätkin, että järjestyshenkilöt osaavat örveltää siinä missä keskiverto lahtelainen seisomakatsojakin. Toivottavasti Lahen hallisheriffit nyt opitte maalaisjärkeä ja pätemisentarpeettomuutta niin maan per...paljon, syytä ainakin olisi.

Pelin jälkeen parkkipaikalla örveltäjät aloittelivat kotimatkaansa überjohtajan organisoimalla viinanjaolla ja osa heistä oli jo päässyt siihen kuntoon, ettei puheesta erottanut oliko kyseessä selvä raumalainen, vai reilusti kuppia ottanut lahtelainen. Katsoimme viisaimmaksi poistua ajoissa paikalta, sillä vielä oli pitkä paluumatka edessä. Tulosveikkauksesta löytyi lopulta yksi onnellinen voittaja varsinaisen peliajan 3-3-veikkauksellaan. Tunnelmat olivat
korkealla jatkoaikatappiosta huolimatta ja toivottavasti kaikki matkalaiset löytävät vieraspelireissuille vastakin, ja miksei myös kotihallin fanikatsomoon. Isot kiitokset kaikille osallistujille ja kunniamaininta pissapoika-Hoikkalalle paluumatkan sinnikkyydestään, jonka ansiosta pysähdyskerrat vähenivät kahteen. Lisäksi erityiskiitos tietenkin Laakson Jaskalle, jota ilman mikrofilmaus ja Sakari Östermalmin kaksoisolento eivät olisi nousseet tietoisuuteemme.

- RV