2004 Raportti: Jokerit-Pelicans

30.12.2004 - Raportti Jokerit-Pelicans -vieraspelimatkalta

30.12.2004 Jokerit-Pelicans 5-1

Kinkkujen sulattelun jälkeen oli ohjelmassa reissu Hjartwall Areenaan ja tällä
kertaa ihka oikeata jääkiekko-ottelua katsomaan, joka sekin yrittää kovasti
nostaa Areenassa päätään hevosten ja koirien seasta. Caanit olivat hävinneet
kolme edellistä kamppailuaan ja kauden kolme Narrimatsia olivat tuottaneet
tilille nolla pistettä maalierolla 0-13. GH-kulttuurissa tämä tietää sitä, että
vaadittava vajaat parikymmentä lahtelaisia saatiin juuri ja juuri liikkeelle ja
turkoosi edustus vierashallin katsomoon. Pelicans oli harsinut kokoonpanoa
kasaan Mestis-vahvistuksilla, kun taas illan vastustaja tilkitsi rivejään Jarkko
Väänäsen veljellä ja myöhemmin keväällä jollain Selänteellä. Helppoa tehtävää ei
ollut Stadin illassa tiedossa, eikä siitä sellaista sitten tullutkaan.

Porukkaa siis kerääntyi torin kulmalle vain vajaat parikymmentä, kun vielä
muutama yksilö oli onnistunut perumaan lähtönsä viime metreillä. Onneksi
reissusta ei tullut taloudellisesti niin paljoa takkiin saatuamme hankittua
hieman huokeamman kuljetuksen. Menomatka kuitenkin sujui pienelläkin joukolla
rattoisasti, vaikka loppumetreillä alkoi hieman esiintyä niin sanottua
pidättelyä. Jatkossa ainakin tiedetään, että vessattomia busseja ei tueta. Sään
puolesta Etelä-Suomi esitteli taas parhaita antejaan joulukuisen vesisateen ja
myrskytuulen muodossa. Hallille saavuttiin hieman aikataulusta myöhässä ja
Areenan välimatkojen ansiosa katsomoon päästiin juuri ennen pelin alkua. Onneksi
heilutuslippuja ei sentään takavarikoitu ovella, vaikka niitä useampi kappale
olikin. Istumapaikkamme olivat päädyn alakatsomossa aivan pleksin takana. Tilaa
löytyi totutusti niin runsaasti, että lakanat ynnä muut saatiin hyvin levitettyä
ympäriinsä. Jokereiden alkushow oli samalla mallilla kuin viime
vuosikymmenelläkin; narrin pää laskeutuu katosta ja levittää savua, jossain
välkkyy muutama valo. Resurssit tämän puolen kehittämiseen ovat ilmeisesti
jäässä ja tuotokset sen mukaisia. Luulisi Jokerifanien joukosta löytyvän jonkun
tämänkin puolen visionäärin, mutta heitä ei näköjään haluta kuunnella. Kuin
pisteenä i:n päällä oli myös penailu tulostaulun kanssa, jossa otteluparit
vaihtuivat tuloskatsauksesta toiseen. Säätäminen saikin ansaitsemansa huomion
sektioltamme.

Kentällä matsia käytiin lähinnä yhteen maaliin Narrien latoessa yhteensä viisi
maalia. Ensimmäinen erän taistelu tuotti yhden takaiskun ja otteen mukana
pelissä, mutta kotijoukkueen polkaistua isompi vaihde päälle toisessa erässä ei
mahdollisuuksia juuri jäänyt ja tilanteeksi muodostui 4-omena kahden erän
jälkeen. Viimeiseen erään maalille luisteli Karri Rämö, joka joutui päästämään
vielä yhden maalin taakseen. Lahtelaisittain illan kohokohdaksi nousi peruspakki
Lambergin alivoimamaali kolmannessa erän alussa, jolla nollaputki Hokereita
vastaan saatiin poikki. Syötön maaliin tarjoili kapteeni Koivunen. Caanit
taistelivat jälleen sen minkä pystyivät, mutta esitys jäi varsin vaisuksi.
Ottelun alkupuolella paikkoja oli useampaankin maaliin mm. Widingillä ja Toke
Saarisella, mutta viimeistely ontui pahemman kerran. Jokereiden maalit
puolestaan syntyivät helpon oloisesti viivakudeista ja läpiajoista.

Tunnelma hallissa oli tuttuun tapaan surkea ja paikalla ilmoitetuksi olleessa
kahdeksassa tuhannessa katsojassakin oli ilmaa runsaasti. Vastapäädyn apinalauma
innostui pelin aikana viidesti maalin synnyttyä ja viimeisellä minuutilla ollen
kuitenkin kokoonsa nähden vaisua sakkia. Eipä ihme, sillä kannattajaporukasta
ehkä noin puolet oli päättänyt värjätä katsomoa tyhjällä sinisellä penkillä
ilmeisesti keskittyen suurempiin otteluihin. Muu yleisö teki tässäkin ottelussa
kaikkensa pysyäkseen mukana kisassa välinpitämättömimmän kotiyleisön tittelistä.
Illan kruunasi parin tsadilaisrunkkarin riidanhaasto katsomossa loppuhetkillä,
josta ei kuitenkaan sen valmiimpaa syntynyt. Jättäkää ensi kerralla ne viisi
viimeistä tuoppia ottamatta niin katsotaan matsia uudestaan. Katsomonosamme
järkkärikundi ei puuttunut sen paremmin keskustelua herättäneisiin huuteluihin
tai kannattajien väliseen kahinaan, mutta katsoi kuitenkin asiakseen käydä
huomauttamassa erään jäsenemme seistyä puoli jalkaa rappusten puolella.
Pilkulleen ohjekirjan mukaista toimintaa, cheers! Jatkoajan Narritoimittaja
todellakin jaksoi jopa puuttua kielenkäyttöömme, joten pienen joukkomme huuto
oli siis kaikunut sentään jonnekin. Kaikenlaistahan siellä jälleen tuli omien
kannustamisen lomassa huudettua, johon enemmän tai vähemmän vaikutti
Henrikssonin arvottua vierasjoukkueelle tuplasti enemmän jäähyjä. Se on hyvä,
että mediankin edustajat jaksavat kertoa vierasjoukkueen kannattajista vasta
silloin kuin huudot eivät itseään mairittele.

Paluumatka meni onneksi ihan mukavissa tunnelmissa tappiosta huolimatta, kuten
kuuluukin. Pääasia, että jälleen kuuluimme ja näyimme katsomossa eikä pyyhettä
ole vielä heitetty kehään vaikka loppujen lopuksi tästäkään tapahtumasta ei
jäänyt juuri jälkipolville kerrottavaksi. Paska reissu mutta tulipahan tehtyä.
Kaikille niille kahdellekymmenelle matkalaiselle kuuluu tunnustus
osallistumisesta tälle reissulle. Yleiseen mietintöön jääköön se miten saataisiin ne muut kaksi sataa Fan Clubin jäsentä tekemään jotain muutakin kuin odottelemaan ilmaisia kausikirjoja ja jumittamaan jäseninä  kausikortin perässä..

- RV