2001 Matkaraportti Vojensin fanitapaamisesta

Matkakertomus jääkiekkokannattajien tapaamisesta Vojensissa 2001

 

Ensimmäinen laajempi jääkiekkokannattajien tapaaminen jäestettiin Tanskassa 3.-5.8.2001. Järjestäjinä olivat Viksupport ja Blue Brigade, tanskalaiset fan clubit.

Kutsun tapaamiseen saimme toukokuussa ja monien vaiheiden jälkeen saimme Lahden Pelicansien kannattajista yhdeksän innokasta matkalle lähtijöiksi. Lukema tuntui ennen matkaa tosi pieneltä, mutta ajattelimme että laatu korvaa määrän.

Lahdesta lähdimme perjantaiaamuna klo 5.00. Lento Kööpenhaminaan kesti reilun tunnin ja Kastrupin lentoasemalla olimme klo 8.20 paikallista aikaa. Siitä jatkoimme junalla Vojensiin, jonne matka kesti melkein kolme tuntia.

Junassa tapasimme jo ensimmäiset tanskalaisfanit Herlev Eagleseista ja heidän kanssaan rupattelimme koko matkan suomalaisista jääkiekkoilijoista. He tiesivät suurin piirtein jokaisen SM-liigapelaajan nimen ja heidän suuria idoleitaan olivat Jari Hirsimäki ja Jukka Vilander.

Perillä Vojensissa näimme valtaisan kaljateltan, joka oli sijoitettu paikalliseen urheilukeskukseen jäähallin viereen. Tapasimme  Hans ”Yogi” Rurupin, joka kuuluu Blue Brigade -nimisiin kannattajiin. Vastaanotto oli tyrmäävä tanskalaiset olivat erittäin iloisia että Suomalaiskannattajia oli saatu mukaan tapahtumaan. Yogi kertoi meille että jokaiselle SM-liigajoukkueen fanclubille oli mennyt kutsu ja ainoastaan SaiPan ja Pelicansin fanit olivat ottaneet heihin yhteyttä eivätkä SaiPan fanit loppujen lopuksi olleet saaneet porukkaa lähtemään Vojensiin. Tuntui hienolta olla ainoa Fan Club Suomesta mukana!

Pikkuhiljaa meille alkoi selvitä kuinka suuresta tapahtumasta oli kyse. Paikalla oli edustajia 45:stä Fan Clubista Tanskasta, Norjasta, Ruotsista, Saksasta ja tietysti me Suomesta. Yli 500 jääkiekon kannattajaa oli löytänyt tiensä Vojensiin!

Ensimmäisenä iltana jo tajusimme keskieurooppalaisen ja suomalaisen fanikulttuurin erot. Illalla muutaman oluttuopin jälkeen alkoi teltassa valtaisa meno. Kannustushuudot, laulut, tanssi ja sanoinkuvaamaton tunnelma. Olimme kaikki yhtä suurta perhettä Ei minkäänlaisia järjestyshäiriöitä, ei tappeluja, vaan ainoastaan valtaisaa hauskanpitoa? Uskomatonta.

Seuraavana päivänä alkoivat skabat. Klo 10 alkoi meidän ensimmäinen futismatsimme. Vastassamme oli ihan oikea jalkapallojoukkue ja me onnettomat? olisikohan ensimmäinen peli päättynyt suunnilleen 9-0 vastustajallemme. Seuraavaan matsiin yritimme valmistautua paremmin ja yllättäen saimme valtaisan huutojoukon puolellemme. Tanskalaiset alkoi kannustaa meitä hurjasti: "We love you Lahti, we love you Lahti!" Huudot kaikuivat kentällä ja täytyy sanoa että kannustus auttoi. Ensimmäinen maalimme syntyi. Hävisimme tuon ottelun ehkä. 6-1 tai jotain sinnepäin. Sitä rataa sujuivat kaikki futisottelumme, eikä meitä auttanut edes saksalainen maalivahtivahvistus viimeisessä pelissämme.

Kaljaviestissä emme pärjänneet kovin loistavasti. Alku näytti lupaavalta. Ensimmäinen viestinviejämme tuli ensimmäisenä vaihtoon, mutta olisimme tarvinneet viisi Iiroa, jotta olisimme voittaneet. Lämärikisassa oli todella hilkulla jatkoon pääsymme, mutta onni hylkäsi meidät jatkoajalla tai sitten tanskalaismaalivahti oli vaan niin hyvä.

Illalla seurasi palkintojen jatko. Yogi oli sonnustautunut Pelicansin Fan Clubin kaulaliinaan jakaessaan palkintoja. Meidän nimemme kuulutettiin, palkintona ”Most drunken Fan Club”, niinpä Iiro, Mara ja Joni ja Markku pitivät siitä huolen. Yes, saimme palkinnon. Kun olimme lavalla vastaanottamassa palkintoa, kaikki 500 fania alkoi laulaa? we love you Lahti - me too - we love you Lahti - me too,  ou Lahti I love you. Ette voi edes kuvitella miltä meistä tuntui. Muutenkin olimme tosi suosittuja, olisiko se johtunut hieman onnettomasta porukastamme, ainakin futiksessa. Who knows?

Saimme lisäksi palkinnon, jonka nimi oli  “Fanclub that has traveled the furthest”. Siitä ruotsalaiset olivat tosi katkeria, heillä oli kuulemma 500 km pidempi matka kuin meillä. No, ehkä tanskalaiset sekoittivat Lapin ja Lahden tai sitten he vain halusivat antaa meille komean palkinnon.

Anyway, matka oli mahtava. Vaihdoimme paitoja saksalaisten ja tanskalaisten kanssa. Brynäsin fanit ja norjalaiset Redbeaversit saivat pelikaanilippuja, vaihtareina saimme hienon Brynäsin lipun, kaulaliinoja, viirin, kangasmerkkejä yms. Saimme paljon uusia ystäviä ja opimme keskieurooppalaista tapaa kannustaa omaa joukkuettamme matseissa. Me uskomme ja toivomme että pystymme siirtämään siitä jotain Lahden jäähalliin ensi kaudeksi.

 

K.N.